Sananvapaudesta

04.11.2019

Olen kasvanut siinä yhteisössä, jossa Päivi Räsänen on sankari. Olen jopa istunut kuuntelemassa nuorena hänen opetuksiaan. Nyt olen pappina seurakunnassa, joka järjesti Päiviä harmittaneen sateenkaariväelle tarkoitetun illan kirkossa. Hän paheksui sitä niin paljon, että kirjoitti arkkipiispalle avoimen kirjeen. Minä olin sen illan isäntä ja aktiivijärjestäjä. Ehkä voi sanoa, että olen kulkenut aika pitkän matkan hengellisesti elämäni aikana. Ajattelin siksi kirjoittaa muutaman ajatuksen sananvapaudesta, joka nyt on tapetilla ainakin konservatiivikristittyjen fiideissä.

Sananvapaudessa on kyse vapaudesta, joka on mielestäni hyvä ymmärtää mahdollisuutena ilmaista asiat monella tapaa. Jäämme niin herkästi jumiin omiin ajatuksiimme ja olemme vahvasti jotakin mieltä, että vapauden tilalla on pikemminkin vankeus. Sananvapaus mahdollistaa sen, että asioihin voi olla toisenlaisiakin lähestymistapoja ja näkökulmia. Parhaimmillaan sananvapaus päästää meidät vapaaksi omista ennakkoluuloista ja kaventuneista käsityksistä. Se suojelee meitä joutumasta yhteiskunnassa tai omassa mielessäkään totalitarismin valtaan.

Yhteiskunta tarvitsee sananvapautta, jotta erilaisten ihmisten äänet tulisivat kuulluksi. Sananvapaus edistää dialogia, jossa omiakin näkemyksiä voi arvioida toisenlaisten näkökulmien valossa ja ymmärtää, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä elämästä on. Sen verran uskovainen olen, että ajattelen keskinäisen ymmärryksen lisäävän hyväntahtoisuutta ihmisten välille. Ja aikaa sitten olen luopunut sellaisesta tavoitteesta, että muiden pitäisi olla samaa mieltä kanssani, koska jokaisen ihmisen elämänkokemus on ainutlaatuinen.

On huolestuttavaa, että viime vuosina volyymia ovat nostaneet sellaiset äänet, jotka haluavat ymmärtää sananvapauden lupana ilmaista mielipidettään miten tahansa. Minusta ne äänet ovat kuulostaneet tulevan mielen kaltereiden takaa. Esimerkiksi Päivin sanomisia on ollut vaikea lukea dialogisina, kun hän nostaa oman ajattelunsa ylitse muiden ja sanoo julistavansa Totuutta. Sen rinnalle ei muita näkökulmia mahdu.

Tällainen ajatusmaailma on kovasti ristiriidassa sen kanssa, miten itse ymmärrän sanavapauden. Olen kokenut, kuinka juuri konservatiivikristityt rajoittavat sanan- ja uskonvapautta. Heillä kun on vain se yksi muotti, johon jokaisen pitää mahtua. Armoa ei tunneta. Itselleni vapauttavimpia löytöjä on ollut päästä henkisesti ulos tuosta muotista. Dialogisuuden näkökulmasta tuo muotti on erityisen haastava siksi, että jos sitä arvostellaan, muotin sisällä kritiikin koetaan vahvistavan sitä, että ollaan oikeassa - niinhän profeettojakin vainottiin, todetaan. Yhteisön sisäinen logiikka suojelee itseään vierailta näkökulmilta. Dialogin tilalla hallitsee apologia.

Sananvapauteen liittyy vielä yksi tärkeä ulottuvuus - se, joka näyttää vievän Päiviä nyt käräjille. Vapaus tuo mukanaan vastuun. Vastuu omista sanomisista jää aina sanojalle. En minä voi määrittää sitä, miltä minun sanomiseni tuntuu kuulijoissa. Minun velvollisuuteni on kuulla se, jos jokin sanomiseni loukkaa tai herättää jotakin muuta vaikeaa tunnetta kuulijoissani. Jos olen välinpitämätön sille, mitä sanomiseni herättää lähimmäisissäni, olen moukka. Jos käytän energiani itseni puolustamiseen, todennäköisesti loukkaan muita vain uudestaan. Pitäisi siis uskaltaa kuunnella silläkin uhalla, että joutuu muuttamaan omia käsityksiään.

Minä katson Päivin matkaa oikeustalolle juuri vastuun näkökulmasta. On hyvä, että ministerinäkin toiminut henkilö saatetaan vastuuseen siitä, mitä hän julkisesti sanoo vähemmistöihin kuuluvista ihmisistä ja pappina olen erityisen surullinen siitä, että hän käyttää asiansa edistämiseen pyhiäkin elementtejä. Näen, että tämä prosessi lisää maassamme sananvapautta eikä todellakaan rajoita sitä millään muotoa. 

Kaikilla on edelleen mahdollisuus muodostaa omat mielipiteensä ja näkemyksensä kuuntelemalla muita ja osallistumalla keskusteluun. Mutta silloin, kun ihminen loukkaa toista vakavasti, on asia otettava puheeksi niin kotona, töissä kuin muullakin yhteiskunnan tasolla. Ja näissä keskusteluissa sen, joka on loukannut, pitää sananvapauden tähden uskaltaa kuunnella niitä kokemuksia, joita loukkaukset ovat herättäneet. Vain näin voi toteutua kunnioitukselle perustuva tasavertaisuus ihmisten välillä.