Tuhat valintaa tunnissa
On sanottu, että ihminen tekee vuorokauden aikana kymmeniä
tuhansia valintoja. Kuulostaa hurjalta. Vuodessa valintojemme määrä mitataan miljoonissa. Varovaisenkin arvion mukaan teemme tuhat valintaa joka tunti.
Mistä on kyse?
Kyse on siitä, että tekosi ja sanasi ovat sinun valintojasi.
Valinta on hyvä sana. Se kertoo, ettemme toimi vain sattumanvaraisesti tai pakotettuna. Valintaan liitämme vapauden ja vastuun.
Vapaus on sitä, ettei mikään tai kukaan pakota meitä valitsemaan jotakin tiettyä, vaan tiedostamme mahdollisuutemme valita toisinkin. Tämä on tärkeä muistaa aina silloin, kun jonkun huonokäytös tai epäilyttävä toiminta vetää itseämme mukaan. Jos vastaamme pahaan pahalla, se on oma valintamme, vaikka herkästi syytämme jotakuta toista omasta käytöksestämme.
Vastuuseen taas liittyy ymmärrys siitä, että meillä on perusteluja valinnoillemme ja olemme valmiit niitä tarkastelemaan. Tunnistamme, että teemme valintamme omista näkökulmistamme käsin ja tunnustamme mahdollisuuden, että toisesta näkökulmasta olisimme voineet valita toisinkin.
Näkökulmien itsetutkistelu on matkaa omien arvojen äärelle. Valintamme kertovat aina pyrkimyksistämme - silloinkin, kun valitsemme tottumuksesta tai tiedostamattoman mallin mukaisesti. Pyrkimyksemme taas kertovat meille arvoistamme. Arvot - kaikki se, mitä pidämme arvokkaana - konkretisoituvat siis toiminnassamme. Jo Aristoteles totesi sen osuvasti:
"Me olemme sitä, mitä toistuvasti teemme. Hyveellisyys ei siis ole yksittäisissä teoissamme vaan tavoissamme."
Vanhustenhoidon epäkohdat, jotka ovat olleet viime viikkoina otsikoissa, kertovat surullista viestiä arvoista. Epäasiallinen toiminta on jatkunut vuosia alan suurten palveluntuottajien suojissa. Ei ole liioiteltua sanoa, että ahnehdittujen miljoonien eurojen eteen on tehty miljoonia
valintoja. Arvot kertovat, minkälaisia ihmisiä me olemme.
Kun papin työssä kuulen vanhusten elämäntarinoita, esiin nousee erittäin usein kaksi ominaisuutta ylitse muiden: vaatimattomuus ja toisten auttaminen. Monesta vanhuksesta on varmasti helppo huolehtia, koska he ovat tyytyväisiä vähään. He ovat oppineet elämään niukasti, odottamaan omaa vuoroaan ja tyytymään siihenkin, ettei aina itse saa. Tämän nöyryyden hyväksikäyttö on törkeää itsekkyyttä.
Auttamisen halun toivon siirtyvän sukupolvelta toiselle. Toisten huomioimisesta puhutteleva esimerkki on junasukkien tarina:
Sota-aikana juna joutui pysähtymään pommitusten takia pitkäksi aikaa. Oli talvi ja pakkanen. Junassa istui äiti pienen vauvan kanssa ja heitä vastapäätä iäkäs nainen, käsitöiden opettaja. Naiselle tuli huoli, että vauva vilustuu kylmässä. Hän alkoi purkaa omaa villaneulettaan, jotta sai lankaa, ja kutoi vauvalle sukat.
Mikään tässä maailmassa ole ilmaista. Kaikella on hintansa - myös vessapaperirullalla. Enkä kaunistele ja väitä, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Kyllä voi, ja se on itseasiassa yksi tärkeä tapa mitata asioita. Silloin saatamme huomata, että maassamme on yhä paljon ihmisiä, jotka
antavat omastaan eivätkä vain kerää itselleen. Ei ole ilmaisia ulkoiluja tai villasukkia. Aina, kun joku saa jotakin, joku toinen siitä maksaa. Villaneuleenkin arvon voi mitata rahassa.
Toiselle antaminen on hyvä valinta. Toivon, että sitä olisi maailmassa enemmän, koska se kertoo siitä, että pidämme toista ihmistä arvokkaana.
Me valitsemme, minkälainen yhteiskuntamme on. Me voimme muuttaa asioita - jokainen. Hyvien valintojen suunnannäyttäjäksi sopii vanha kiinalainen viisaus, joka löytyy myös suomalaisten vanhusten sydämistä:
"Jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, auta muita."